LASIK- ja Epi-K-laserleikkausten riskit
Teknologian kehittyminen viime vuosina on lisännyt oleellisesti laserleikkausten tarkkuutta ja turvallisuutta ja parantanut niiden tuloksia huomattavasti. Vuonna 2006 päättyneessä FDA:n (Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto) tekemässä likitaitteisuuden tutkimuksessa, johon osallistui 360 potilasta, todettiin, että MEL80-laserilla suoritetun leikkauksen jälkeen näöntarkkuus ilman silmälaseja oli 92,5 %:lla potilaista 1,0 ja 99,5 %:lla potilaista 0,5 tai parempi.
Kirurginen hoito ei ole milloinkaan täysin riskitöntä huolellisesti suoritetusta laserleikkauksesta ja asianmukaisesta esi- ja jälkihoidosta huolimatta.
Parhaaksi mahdolliseksi korjattu näöntarkkuus saattaa huonontua
Näkökyky on leikkauksen jälkeen ilman silmälaseja tai piilolinssejä parempi kuin ennen leikkausta. On kuitenkin mahdollista, että jotkin potilaat eivät näe leikkauksen jälkeen parhailla silmälaseilla tai piilolaseilla enää yhtä pieniä kirjaimia kuin aikaisemmin.
FDA:n (Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto) tekemässä likitaitteisuuden tutkimuksessa yksikään MEL80-laserilla leikatuista potilaista ei menettänyt kahden kuukauden kuluttua yli kahta testiriviä näöntarkkuuden testitaulusta ennen leikkausta testattuun näkökykyyn verrattuna. Näöntarkkuus huononi kahden testirivin verran vain yhdellä potilaalla 354:stä (0,3 %).
Näköhäiriöt pimeässä ja kontrastiherkkyyden väheneminen ovat mahdollisia
Vanhemmat laserit muuttivat sarveiskalvon muodon litteäksi, minkä vuoksi pupillin laajeneminen pimeässä aiheutti näköhäiriöitä.
Virossa käytössä olevilla Carl Zeissin MEL80-laserilla ja Wavelightin Allegretto-laserilla voidaan hioa silmän pintaa siten, että sarveiskalvon luonnollinen pyöreä muoto säilyy. Sen vuoksi näköhäiriöt pimeässä ovat uusia lasereita käytettäessä harvinaisia. Sarveiskalvon luonnollisen muodon säilyttäminen vaatii enemmän sarveiskalvon poistamista, ja jos sarveiskalvo on ohut ja/tai taittovirhe on suuri, sarveiskalvon ihanteellisen pyöreän muodon säilyttäminen ei ole välttämättä mahdollista.
Yli- tai alikorjaus ja tulosten heikkeneminen
Tulokset ovat tavallisesti vähemmän tarkkoja, jos taittovirhe on suuri. Alustava tulos saattaa hieman huonontua leikkauksen jälkeisinä kuukausina. Leikkaus voidaan uusia kolmen kuukauden kuluttua mutta myös vuosia myöhemmin.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että kohtalaisesti likinäköisten (enintään -6 dioptriaa) henkilöiden kohdalla tulokset ovat hyviä. Vähintään 10 vuoteen sarveiskalvossa ei muodostu näkökykyä uhkaavia muutoksia. Voimakkaasta likinäköisyydestä ei ole valitettavasti vielä riittävästi tilastollisesti merkittäviä tutkimuksia.
Sarveiskalvon tulehdus
Steriilin sarveiskalvon leikkauspinnan tulehdus on harvinainen, ja se voidaan yleensä hoitaa. Infektion aiheuttama tulehdus muodostuu tutkimusten mukaan vain yhdelle potilaalle 5 000:sta. Tulehduksen kannalta on tärkeää oikea-aikainen hoidon aloittaminen. Voidaan väittää, että laserleikkaus on silmille viisi kertaa turvallisempi kuin piilolasien käyttö. Näkökykyä huomattavasti haittaava tulehdus muodostuu yhdelle piilolasien käyttäjälle 2 000:sta, kun taas laserleikkaus aiheuttaa komplikaation vain yhdelle potilaalle 10 000:sta.
Kuivan silmän syndrooma
Koska osa sarveiskalvon hermoista lävistetään leikkauksessa, silmä ei tuota leikkauksen jälkeen riittävästi kyynelnestettä, jotta silmän pinta pysyisi kosteana. Sen vuoksi ensimmäisinä leikkauksen jälkeisinä kuukausina käytetään tekokyyneliä. Kuivasilmäisyys aiheuttaa hankauksen ja epämukavan tunteen lisäksi näöntarkkuuden vaihtelua.
Läpän siirtyminen
Läpän siirtyminen on todennäköisintä ensimmäisen 24 tunnin aikana leikkauksen jälkeen. Läpän takaisin asettamiseksi vaaditaan kirurginen toimenpide. Esiintymistiheys on pienempi kuin yhdellä potilaalla tuhannesta, mikäli leikkaustekniikka ja jälkihoito ovat asianmukaisia. Läpän myöhempi siirtyminen voi aiheutua sarveiskalvon vammasta.